Ankka lemmikkinä


Ankka on helppo otus, kunhan perusasiat ovat kunnossa. Taipumus läträtä vedellä vaatii sisätiloissa hyvää kuivitusta. Juomavettä voi tarjota nippa-automaatista, jolloin kuivikkeet säästyvät. Toiset tarjoavat veden vain ulos, ja vapaan kulun ulos ja sisälle ympäri vuoden. Ankat nauttivat kylpemisestä, mutta pakkasajan ne pärjäävät ilmankin. Kerran päivässä ankan tulisi kuitenkin saada huuhtoa silmät ja sieraimet esim. pikkuämpärissä.

Ankka ei tarvitse yhtä lämmintä talvitilaa kuin kana. Tärkeintä on kuiva makuualusta ja vedottomuus. Säännöllisesti kylpenyt terve ankka ei kastu, joten se voi kylpeä talvellakin. Jos sulkapeitteen vedenpitävyys syystä tai toisesta katoaa, ankkaa ei saa päästää veteen kylmällä ilmalla.

Parvessa olisi hyvä olla vähintään 2-3 akkaa yhtä ukkoa kohti. Parvi voi myös koostua pelkistä ukoista / akoista. Yksin ankkaa ei voi pitää, vaan kaksi on minimi.

Ankat syövät pienenä kanatipuille tai kalkkunoille tarkoitettua täysrehua. Noin kolmen viikon iästä alkaen tarjotaan lisukkeeksi ohraa tai kauraa. Proteiinin saanti tulee kaiken ikäisillä turvata joko täysrehulla (esim. kanojen munitusrehu tai tipurehu) tai herne/härkäpapu yms valkuaiskasvilla, tai liha/kala lisukkeella. Pelkällä viljalla ankka ei voi hyvin.

Naaraat aloittavat muninnan 4-6 kk iässä. Syksyllä aloitus voi lykkääntyä pimeimmän ajan yli. Ankka voi munia 200-300 munaa vuodessa, toki rodusta ja yksilöstä riippuen. Munat vaahtoutuvat paremmin kuin kananmunat. Ne myös antavat taikinaan sitkoa, mikä helpottaa erityisesti gluteenitonta leivontaa. Monet kananmunalle allergiset voivat käyttää ankanmunia. Munat sisältävät reilusti B-ryhmän vitamiineja (erityisesti B-12) ja ovat muutenkin hyvin ravinteikkaita.